Kymmenen olotilaa

Eye to eyeSGI Quarterly, lokakuu 1999

Buddhalaisuuden peruskysymys koskee olotilaamme eli iloa tai kärsimystä, jota koemme hetkestä toiseen. Olotila nähdään aina ulkoisten olosuhteiden ja sisäisten taipumusten yhteisvaikutuksena; yhdelle ihmiselle samat olosuhteet (kuten sama työpaikka) saattavat merkitä lakkaamatonta kurjuutta, kun taas toiselle ilahduttavaa haasteiden ja tyydytyksen lähdettä. Buddhalaisen harjoituksen tarkoitus on vahvistaa sisäistä olotilaamme siten, että voimme vastustaa, ja jopa muuttaa, myös vaikeita ja negatiivisia olosuhteita.

500-luvulla elänyt kiinalainen buddhalainen T'ien-T'ai kehitti Lootus-sutran perusteella järjestelmän, joka luokittelee inhimillisen kokemuksen kymmeneen olotilaan eli ”maailmaan”. Nichiren omaksui ja kehitti edelleen tätä kymmenen olotilan opetusta painottaen näiden olotilojen sisäistä, subjektiivista luonnetta: ”Mitä tulee kysymykseen siitä, missä helvetti (toivottomuus) ja buddha todella sijaitsevat, yksi sutra kertoo, että helvetti (toivottomuus) sijaitsee maan alla, kun taas toinen sutra sanoo, että buddha on lännessä. Tarkemmin tarkasteltuna kuitenkin selviää, että molemmat ovat viiden jalan pituisessa kehossamme.” (The Writings of Nichiren Daishonin: "New Year´s Gosho", p. 1137)

Mitä nämä kymmenen olotilaa oikein ovat? Vähimmän toivotusta toivottavimpaan ne ovat: toivottomuus (helvetti): kärsimyksen täyttämä epätoivon tila; nälkä (ahneus): harhaan johtavien halujen, joita mikään ei tyydytä, olotila; eläimellisyys: vaistonvarainen tila, jossa pelätään vahvempia ja uhataan heikompia; viha: hillitön kilpailullinen vietti olla muita parempi, hallita muita ja usein esittää olevansa hyvä ja viisas. Näitä neljää olotilaa kutsutaan neljäksi pahuuden poluksi niiden negatiivisten ja tuhoavien ominaisuuksien vuoksi.

Seuraavaksi rauhallisuus: olotila, jossa ihminen pystyy toimimaan tahdon voimalla ja tekemään harkittuja päätelmiä. Tämä on inhimillisyyden perustila, joka voi kuitenkin negatiivisissa olosuhteissa vaihtua herkästi alempiin olotiloihin. Hurmio (taivas): ilo, jota koetaan tyypillisesti, kun jokin toive täyttyy tai pelastaudumme kärsimykseltä. Nämä kuusi edellä mainittua olotilaa ryhmitellään myös kuudeksi poluksi. Ne ovat periaatteessa reaktioita muuttuviin ulkoisiin olosuhteisiin, joissa emme koe todellista vapautta tai itsenäisyyttä.

Buddhalaisuuden kuvaamat neljä ylempää olotilaa edustavat pyrkimystä elää rehellisesti, myötätuntoisesti ja vapaana sisäisistä kahleista. Oppimisen olotila kuvaa pyrkimystä valaistumiseen. Oivaltamisen, itsensä toteuttamisen olotila tarkoittaa kykyä havaita ilmiöiden todellinen olemus luonnollisesti. Yhdessä näitä kutsutaan toisinaan kahdeksi välineeksi (kulkuneuvoksi), koska näissä olotiloissa ihmiset ovat osittain valaistuneet ja vapaita joistakin harhaan johtavista haluista. Nämä olotilat voivat kuitenkin olla erittäin itsekeskeisiä; useissa buddhalaisissa kirjoituksissa Buddha varoittaa ihmisiä kahdesta välineestä niiden itsekkään ja omahyväisen luonteen vuoksi.

Bodhisattvan olotila on myötätunnon maailma, jossa ihminen on ylittänyt itsekkyyden rajat ja toimii jatkuvasti muiden hyvinvoinnin puolesta. Bodhisattva on erityisesti mahayana-buddhalaisuudessa ihmisen ihanteellinen toimintamalli. Buddhatila on täydellisyyden ja täydellisen vapauden olotila, jossa voimme tuntea kuuluvamme maailmankaikkeuden perimmäiseen elämänvoimaan. Buddhatilassa kaikki - väistämättömät sairauden, vanhenemisen ja kuoleman koettelemukset mukaan lukien - voidaan kokea mahdollisuuksina iloon ja täyttymykseen. Buddhatila ilmenee bodhisattvan olotilan kautta, jossa toteutetaan pyyteetöntä sitoutumista ja toimintaa.

Nichiren oivalsi keskeisen ilmiön kymmenestä olotilasta: kukin olotila sisältää kaikki muut yhdeksän olotilaa ja hän kuvailee: "Jopa sydämetön roisto rakastaa vaimoaan ja lapsiaan. Myös hänen sisällään on osa bodhisattvan olotilaa." Siten mahdollisuus buddhatilan ominaiseen valaistuneeseen viisauteen ja toimintaan on myös henkilöllä, jonka elämää hallitsevat alemmat toivottomuuden, nälän ja eläimellisyyden olotilat.

Myös päinvastainen on totta. Buddhatila ei ole erillään tai itsenäinen muista yhdeksästä olotilasta. Buddhatilan viisaus, elämänvoima ja rohkeus voivat esimerkiksi vaikuttaa ihmisessä olevaan vihan olotilaan ja muuttaa sitä tapaa, jolla se ilmenee hänen elämässään. Buddhatilan ja bodhisattvan olotilan myötätunnon ohjaamana vihan olotila voi toimia voimanlähteenä epäoikeudenmukaisuuden haastamiseksi ja ihmiskunnan muuttamiseksi.

Buddhalaisen harjoituksen (Nichiren-buddhalaisuuden harjoittajille nam-myoho-renge-kyon lausuminen) tavoite on tuoda esiin buddhatila, joka voi valaista elämämme ja auttaa meitä luomaan kestävää arvoa ikuisella matkallamme kaikissa kymmenessä olotilassa.

Lähde: SGI Quarterly, lokakuu 1999

 

Yhdeksän tietoisuutta

Myönteiset ja kielteiset puolet

 

Arvon luominen

”Voimme luoda arvoa joka hetki ympäristömme ärsykkeisiin reagoimalla. Päättäväisyydestämme ja motivaatiostamme riippuen kussakin tilanteessa luotu arvo voi olla positiivista tai negatiivista, vähäistä tai suunnattoman merkittävää.”

Portrait of a New lifeArvon luomisen idea on keskeinen käsite Soka Gakkain perustajan ja sen ensimmäisen puheenjohtajan Tsunesaburo Makiguchin (1871–1944) filosofiassa. Järjestön nimi itse asiassa tarkoittaa "arvoa luovaa yhteisöä”. Makiguchin syvästi humanistinen ajattelutapa, jonka keskiössä on ihmisten onnellisuus, vastuu ja voimaannuttaminen, on säilynyt elinvoimaisena nyky-SGI:n yleismaailmallisessa buddhalaisessa humanismissa.

Käsitteet ”arvo” ja ”arvon luominen” saattavat tuntua hämmentäviltä, erityisesti kun ”arvoista” puhutaan moraalisena arvosteluperusteena. Arvo tarkoittaa sitä, mikä on tärkeää ihmisille; niitä asioita ja olosuhteita, jotka parantavat elämisen laatua. Siinä merkityksessä kuin SGI käyttää tätä käsitettä, arvo ilmaisee todellisuuden positiivisia puolia, jotka syntyvät tai saadaan aikaan, kun ihminen vastaa luovalla tavalla arjen haasteisiin.

Arvo ei ole jotain meidän ulkopuolellamme olevaa, joka pitäisi löytää. Se ei myöskään ole mikään valmis kriteeriluettelo, jonka avulla käytöstämme arvioitaisiin. Voimme luoda arvoa joka hetki ympäristömme ärsykkeisiin reagoimalla. Päättäväisyydestämme ja motivaatiostamme riippuen kussakin tilanteessa luotu arvo voi olla positiivista tai negatiivista, vähäistä tai suunnattoman merkittävää.”

Sellainenkin tilanne, joka ensi alkuun saattaa näyttää pelkästään negatiiviselta – vaikea ihmissuhde, rahahuolet, sairaus –, voi toimia tilaisuutena positiivisen arvon luomiseksi. Esimerkiksi ihmisen elinikäinen sitoutuminen oikeuden puolustamiseen saattaa juontua aikaisemmasta kokemuksesta, jossa hän on joutunut kokemaan vääryyttä.

Buddhalainen harjoitus parantaa kykyämme nähdä näitä mahdollisuuksia ja tilaisuuksia sekä antaa meille elinvoimaa, viisautta ja kestävyyttä toteuttaa ne. Koska elämme elämäämme keskinäisen riippuvuuden ja keskinäisten yhteyksien verkostoissa, omaan elämäämme luoma positiivinen arvo välittyy muille ja hyödyttää myös heitä. Näin se, joka alkoi yhden yksilön sisäisestä päättäväisyydestä muuttaa olosuhteitaan, voi rohkaista ja inspiroida muita sekä luoda kestävää arvoa koko yhteiskuntaan.

Sama eteneminen – yksilön sisäisestä elämästä laajempaan ihmisyhteisöön – on nähtävissä siinä Makiguchin luokittelussa, jolla hän määritteli olennaiset perusarvot: kauneus, hyöty ja hyvyysKauneus merkitsee esteettistä arvoa, sitä positiivista aistireaktiota, jonka jokin ”kauniiksi” kokemamme herättää. Hyöty tarkoittaa asiaa, jota pidämme palkitsevana. Kaikkein laajimmassa, kokonaisvaltaisimmassa mielessä siihen sisältyvät mm. ne materiaaliset olosuhteet, jotka tekevät elämästä mukavamman ja miellyttävämmän. Hyvä on jotain, joka parantaa ja laajentaa koko ihmisyhteisön hyvinvointia, tehden yhteiskunnasta paremman ja oikeudenmukaisemman paikan elää.

Jo ennen kuin Makiguchi vuonna 1928 kääntyi Nichiren-buddhalaisuuteen, hän uskoi elämän todellisen tarkoituksen olevan onnellisuus. Sitä mukaa kun Makiguchin buddhalaisuuden harjoitus ja opiskelu syventyivät, hän alkoi käyttää ilmaisua ”suureen hyvään tähtäävä elämä", mikä tarkoittaa kaikkien ylimmälle arvolle, ihmiskunnan hyvinvoinnille, omistettua elämäntapaa. Tämä voidaan ymmärtää modernisoiduksi, 20. vuosisadan versioksi ikiaikaisesta buddhalaisesta myötätuntoisen bodhisattvan ihanteesta.

On myös tärkeää muistaa, että päinvastoin kuin jotkut aikalaisensa, Makiguchi hylkäsi ajatuksen, että ”pyhä” itsessään olisi arvo. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että ihmisen onnellisuus oli uskonnon todellinen mittari. Hän kirjoitti: ”Mitä muuta merkitystä uskonnolla voisi olla yhteiskunnassa kuin ihmisten ja maailman vapauttaminen kärsimyksestä? Eikö ihmisten vapauttaminen kärsimyksestä olekin hyödyn arvo? Eikö maailman vapauttaminen kärsimyksestä olekin hyvyyden moraalinen arvo?

Arvon luomisen filosofia onkin kutsu toimintaan ihmisten onnellisuuden hyväksi, sellaisina kuin olemme ja missä ikinä olemmekin. Halumme suunnata sydämemme kohti jaloa päämäärää antaa meille jokaisena hetkenä viisauden ja voiman muokata todellisuutta tavalla, joka luo eniten arvoa. Kuten SGI:n puheenjohtaja Ikeda toteaa:  ”Avain tyydytystä tuottavaan ja onnelliseen elämään, jossa ei ole mitään kaduttavaa, on omistautuminen päämäärälle, joka on itseämme suurempi.”

 

Alkuperäisteksti: www.sgi.org  Creating Value
October 2006 SGI Quarterly Creating Value

 

(c) Soka Gakkai International Suomi

Monimuotoisuuden arvostaminen

"Buddhan opetus alkaa ihmiskunnan monimuotoisuuden tunnustamisella. Lootus-sutran humanismi perustuu yksilön arvostamisen periaatteeseen. Nichirenin buddhalaisuudessa valaistuminen ei tarkoita, että muuttaisimme itsemme sellaiseksi, mitä emme jo olisi. Paremminkin siinä on kysymys kaikkien positiivisten ominaisuuksiemme esiin tuomisesta."

MonimuotoisuusKuinka meidän tulisi elää monimuotoisessa maailmassa, on nykyisin vielä kiireellisempi kysymys kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiskunnan hengissä säilymisen kannalta on välttämätöntä, että löydämme tavan sopeutua omista maailmankatsomuksistamme ja arvojärjestelmistämme poikkeaviin näkemyksiin. Ratkaisua ei voida löytää, jos vetäydymme eristäytyneisiin ja erillisiin elinpiirehin tai taloudellisten ja teknologisten voimien määräämiin yhdenmukaisiin arvoihin. Lisääntyvä yhteys ja vuorovaikutus maailman monimuotoisten kulttuuristen perinteiden kesken näyttää välttämättömältä. 

Kuinka voimme oppia, ettemme pidä erilaisuutta uhkana. Kuinka voimme oppia kommunikoimaan onnistuneesti ihmisten kanssa, joilla on erilainen käsitys maailmasta kuin itsellämme? Monimuotoisuus voi joko sytyttää ristiriitoja ja väkivaltaa tai molemminpuolista luovuutta ja edistystä. Kuinka voimme varmistaa, että jälkimmäinen toteutuu?

Tässsä yhteydessä Daisaku Ikeda on kirjoittanut: “Buddhan opetus alkaa ihmiskunnan monimuotoisuuden tunnustamisella [– –] Lootus sutran humanismi perustuu yksilön arvostamisen periaatteeseen.“

Buddhalaisuuden mukaan jokainen ihminen on perimmäisen totuuden ainutlaatuinen ilmentymä. Koska jokainen meistä ilmentää tätä totuutta oman erityisen ja yksilöllisen luonteemme muodossa, jokainen on elävän universumin kallisarvoinen ja korvaamaton osa.

Nichiren käyttää kirjoituksissaan erilaisten kukkivien puiden vertauskuvaa (kirsikka-, luumupuu, jne.) selventääkseen tätä periaatetta. Jokainen näistä puista kukkii omalla, ainutlaatuisella tavallaan, oman erityisluonteensa mukaisesti. Yhdessä ne luovat suurenmoisen, vuodenaikojen vaihtelun mukaan sykkivän kauniin ja elinvoimaieen maiseman. Nichiren kuvaa tätä termillä jokainen “ilmentää todellista luonnettaan” (Jpn jitai kensho).

Nichirenin buddhalaisuudessa valaistuminen ei tarkoita, että muuttaisimme itsemme sellaiseksi, mitä emme jo olisi. Paremminkin siinä on kysymys kaikkien positiivisten ominaisuuksiemme esiin tuomisesta. Tarkemmin sanottuna, se on viisauden ja elinvoimaisuuden kehittämistä, jotta persoonallisuutemme ainutlaatuiset ominaispiirteet voisivat luoda arvoa ja onnellisuutta itsellemme ja muille. Esimerkiksi kärsimättömyys voi joko aiheuttaa ärtymystä ja erimielisyyttä tai se voi olla tuloksekkaan toiminnan liikkeelle paneva voima.

Ydinasia tässä yhteydessä on usko siihen, että jokainen ihminen on maailmankaikkeuden elinvoiman ainutlaatuinen ilmentymä. Sellaisenaan jokaisen henkilön nähdään omistavan äärettömän potentiaalin ja synnynnäisen loukkaamattoman arvon ja arvokkuuden. Suhteessa meidän kaikkien jakamaan, kallisarvoiseen universumin elämään, sukupuolella, kansallisuudella, kulttuurisella tai uskonnollisella taustalla on hyvin pieni merkitys. Kun tällainen näkemys alkaa juurtua ja laajentua, voimme oppia ylittämään liiallisen huomion kiinnittymisen eroihin ja siitä aiheutuviin vastenmielisyyden ja pelon tunteisiin.

Vastaavalla tavalla, kuin jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen luonne, jokaisen kulttuurin voidaan ymmärtää ilmentävän kosmista luovuutta ja viisautta. Buddhalaisuus ei hyväksy yksilöiden asettamista minkäänlaiseen arvojärjestykseen, vaan siinä kunnioitetaan kaikkia kulttuureja ja perinteitä.

Paikallisiin tapoihin sopeutumisen periaate (Jpn zuiho bini) kuvaa tätä hyvin. Buddhalaisuuden harjoittajia rohkaistaan joustavaan ja avoimeen asenteeseen siinä kulttuurisessä ympäristössä, jossa he kulloinkin elävät. Samalla kun he ylläpitävät buddhalaisia periaatteita elämän pyhyydestä ja arvokkuudesta, he noudattavat ympäröivän kulttuurin tapoja ja käytäntöjä, paitsi jos ne ovat suoranaisessa ristiriidassa elämän kunnioittamisen ydinperiaatteen kanssa.

Vastaavasti SGI-järjestöt ympäri maailman pyrkivät sellaisten toimintamuotojen kehittämiseen, jotka soveltuvat parhaiten kyseiseen kulttuuriympäristöön, ja jotka myötävaikuttavat parhaalla mahdollisella tavalla koko yhteiskunnan hyvinvointiin.

Buddhalaisuuden alkuperäinen tarkoitus on herättää ihmiset oman elämänsä äärettömän suureen arvoon ja laajemmin kaiken elämän arvokkuuteen. Viime kädessä kykymme suhtautua luovasti monimuotoisuuteen riippuu kyvystämme tajuta elämän itseisarvo ja jokaisen yksilöllisen elämänilmentymän kallisarvoisuus.


Alkuperäisteksti:

www.sgi.org - Treasuring Diversity 
April 2002 SGI Quarterly

 

(c) Soka Gakkai International Suomi

Viisaus

“Kun viisaus on käytössä elämässämme, voimme ylittää syvään juurtuneet tavanomaiset näkökulmat ja saavuttaa tuoreen ja kokonaisvaltaisen näkemyksen kyseisestä asiasta. Voimme luoda laajemman arvion tosiasioista, havaita asian ytimen ja suunnata varmuudella kohti onnellisuutta. Viisaus hävittää erillisyyden harhan ja herättää meissä empaattisen samanarvoisuuden tunteen kaikkia eläviä olentoja kohtaan.”

Welcome 2017

Viisaus on buddhalaisuuden ydinasioita ja buddha kuvataan syvällisen viisaaksi henkilöksi. Viisaus voi kuitenkin olla epämääräinen, vaikeasti kuvailtava ja määriteltävä käsite, ja vielä vaikeampi sitä on löytää. Miten voi tulla viisaaksi? Onko viisaus jotain sellaista, mitä voimme aktiivisesti kehittää, vai pitääkö meidän vain odottaa, että viisaus kehittyisi ikääntymisen myötä? Ehkä juuri viisauden käsitteen moniselitteisyyden takia se on menettänyt arvonsa merkityksellisenä ihanteena modernissa yhteiskunnassa, ja sen sijaan on painotettu tiedon ja osaamisen merkitystä.

Soka Gakkain toinen puheenjohtaja, Josei Toda luonnehti tiedon ja viisauden käsitteiden välistä epäselvyyttä yhdeksi modernin yhteiskunnan suurimmista epäonnistumisista.

Viime vuosisadan uskomaton teknologinen kehitys osoittaa selvästi hänen kritiikkinsä aiheellisuuden. Samaan aikaan kun tieteellinen ja teknologinen kehitys on saanut aikaan vain varsin kyseenalaisia tuloksia inhimillisen kärsimyksen lieventämisessä, on se sen sijaan ollut varsin tehokas kuoleman ja tuhon valloilleen päästämisessä.

Toda vertasi tiedon ja viisauden välistä suhdetta pumpun ja veden väliseen suhteeseen. Jos pumppu ei nosta vettä (tieto ilman viisautta) ei sillä ole paljonkaan käyttöä.

Tämä ei tarkoita tiedon merkityksen kieltämistä, mutta tietoa voidaan käyttää luomaan sekä äärimmäistä tuhoa että syvällistä hyvää.

Viisaus suuntaa tiedon kohti hyvää - kohti arvon luomista.

Buddhalaiset opetukset, kuten viisi viisauden lajia, kuvaavat ja analysoivat yksityiskohtaisesti viisauden vaikutuksia ja sitä, miten se ilmentyy tietoisuutemme eri tasoilla.

Kun viisaus on käytössä elämässämme, voimme ylittää syvään juurtuneet tavanomaiset näkökulmat ja saavuttaa tuoreen ja kokonaisvaltaisen näkemyksen kyseisestä asiasta. Voimme luoda laajemman arvion tosiasioista, havaita asian ytimen ja suunnata varmuudella kohti onnellisuutta.

Buddhalaisuudessa viisautta verrataan myös kirkkaaseen peiliin, joka heijastaa todellisuutta sellaisenaan. Tässä viisauden peilissä heijastuu elämämme ja kaiken muun elämän keskinäinen yhteenkuuluvuus ja riippuvuus. Viisaus hävittää erillisyyden harhan ja herättää meissä empaattisen samanarvoisuuden tunteen kaikkia eläviä olentoja kohtaan.

Käsite “buddha” kuvaa ihmistä, joka ilmentää vapaasti tätä sisäsyntyistä viisautta. Voima, joka saa tämän viisauden kumpuamaan esiin elämästämme, on myötätunto.

Buddhalaisuudessa universumi, ja elämä itse, nähdään myötätunnon ruumiillistumana – keskinäisessä riippuvuudessa olevien ilmiöiden säikeiden kudelmana, joka vaalii ja synnyttää elämää sen kaikissa ihmeellisissä ja monimuotoisissa ilmentymissä.

Buddhalaisuus opettaa, että ihmiselämän tarkoitus on osallistua aktiivisesti maailmankaikkeuden myötätuntoisiin toimintoihin rikastaen ja kehittäen elämän luovaa dynamiikkaa.

Tästä syystä juuri silloin, kun toimimme myötätuntoisesti, elämämme tulee sopusointuun / harmonisoituu universaalin elämänvoiman kanssa ja ilmennämme sisäsyntyistä viisauttamme. Toisten ihmisten rohkaiseminen ja toivon jakaminen laajentaa ja vapauttaa identiteettiämme ja murtaa egomme ahtaat rajat. Viisaus ja myötätunto ovat näin ollen erottamattomia.

Buddhalaisen harjoituksen keskiössä on itsensä hallitseminen, “oman mielensä mestariksi tuleminen.” Tämä ajatus tarkoittaa sitä, että mitä syvällisemmin ponnistelemme kohti epäitsekkyyttä, sitä suuremmaksi buddhan viisaus kasvaa elämässämme ja sitä vahvemmin voimme vastaavasti suunnata kaikkia asioita – taitojamme, kykyjämme ja luonteemme ainutlaatuisia erityspiirteitä - kohti onnellisuuden luomista itsellemme ja muille.

Puhuessaan Tribhuvanin yliopistossa Nepalissa vuonna 1995 SGI:n puheenjohtaja Daisaku Ikeda selitti: “Oman mielensä hallitseminen tarkoittaa elämämme sisimmässä kätkössä olevan viisauden herättämistä. Se kumpuaa esiin ehtymättömänänä virtana vain silloin kun myötätuntoinen päättäväisyys saa meidät palvelemaan ihmiskuntaa ja kaikkia ihmisiä.”

Jotta ihmiskunnan historia muuttuisi ja suuntautuisi erimielisyydestä ja ristiriidoista kohti rauhaa ja elämän pyhyyden kunnioittamisen etiikkaa, ihmisten itsensä on muututtava. Buddhalainen käsitys myötätuntoisesta viisaudesta voi muodostaa vahvan perustan muutokselle. 

 

Alkuperäisteksti: www.sgi.org Wisdom
January 2003 SGI Quarterly Wisdom

(c) Soka Gakkai International Suomi

 

Myötätunto

”Myötätunnon ajatellaan usein olevan synonyymi säälille, mutta siinä kun sääliin saattaa liittyä alentuvuutta ja jopa ylimielisyyttä, myötätunto kumpuaa tasa-arvon tunteesta, ja siihen liittyy ajatus elämän ilmiöiden keskinäisestä riippuvuudesta. Todellinen, aito myötätunto on muiden voimaannuttamista. Siinä autetaan ihmisiä vapauttamaan voima ja rohkeus omasta elämästään, niin että he pystyvät voittamaan vaikeutensa.”

MyotatuntoKaikkien ihmisten perimmäisin toive on elää onnellista elämää. Yhteiskunnassamme vaikuttaa kuitenkin voimia, jotka toimivat vahvasti tätä perustoivetta vastaan: kaikkialle levinnyt väkivalta, holtiton ympäristön tuhoaminen sekä kaikenlainen riisto ja hyväksikäyttö, jotka aiheuttavat syvää epätasa-arvoisuutta ihmisten välille.

Buddhalaisuus valaisee ja paljastaa inhimillisen elämän sisäisen dynamiikan, joka saa meidät luomaan tällaisen ikävän todellisuuden. Buddhalaisuuden mukaan yksi tuhoisimmista ja voimakkaimmista ihmismielen haluista on halu hallita muita ja alistaa heidät omaan tahtoomme. Tässä tilassa ihmisen egosta paljastuu sen kaikkein estottomin ja tuhoisin puoli, joka saa meidät näkemään muut vain välineinä omien, itsekkäiden päämääriemme saavuttamiseksi.

Buddhalaisuus on antanut tälle muita hyväksi käyttävälle, autoritaariselle voimalle symbolisen nimityksen ”Kuudennen taivaan paholainen”. Sen vaikutus on ilmiselvästi havaittavissa kaikkialla maailmassamme. 1200-luvulla elänyt Nichiren, joka perusti SGI:n harjoittaman buddhalaisuuden, tunnisti tämän vaikutuksen hillittömyyden ja kuvasi maailmaa paholaiskuninkaan valtakunnaksi ja ihmisiä tämän paholaisen alamaisiksi.

Jos ihmisluonne onkin kaikkein hirveimpien maailmanlaajuisten ongelmien syy, se on myös perustavaa laatua olevan ratkaisun lähde. Myötätunto on ihmisluonnon tuhoavan puolen ja sen aiheuttaman kärsimyksen tasapainottava vastavoima. Myötätunto, yhteenkuuluvuuden tunne muiden ja kaiken elämän kanssa, joka syntyy toiveesta kaikkien onnellisuuteen ja kasvuun, on buddhalaisuuden sydän ja alkuperä.

Alkuperäisissä sanskritinkielisissä buddhalaisissa teksteissä myötätunnon käsite ilmaistaan sanoilla maitri ja anukampa. Maitri tarkoittaa toveruutta tai yhteenkuuluvuutta muiden kanssa ja anukampa kuvaa sitä syvää empatiaa, jonka kärsimyksen kohtaaminen synnyttää ja joka saa ihmisen toimimaan. Buddhalaista myötätuntoa voisi lyhyesti sanoen kuvata haluksi lievittää kärsimystä ja antaa iloa sen tilalle.

Myötätunnon ajatellaan usein olevan synonyymi säälille, mutta siinä kun sääliin saattaa liittyä alentuvuutta ja jopa ylimielisyyttä, myötätunto kumpuaa tasa-arvon tunteesta, ja siihen liittyy ajatus elämän ilmiöiden keskinäisestä riippuvuudesta. Myötätunto nousee kunnioituksesta elämän myötäsyntyistä arvokkuutta kohtaan – niin oman kuin muidenkin elämän – sekä halusta nähdä tämän arvokkuuden kohoavan kaikista tärkeimmäksi arvoksi. Kuten SGI:n puheenjohtaja Daisaku Ikeda kirjoittaa: ”Todellisella buddhalaisella myötätunnolla ei ole mitään tekemistä tunteilun tai pelkän säälin kanssa, koska ne eivät auta toista ihmistä saavuttamaan voittoa elämässään. Näin ollen ne eivät pysty aidosti lievittämään kärsimystä ja antamaan iloa.”

Todellinen, aito myötätunto on muiden voimaannuttamista. Siinä autetaan ihmisiä vapauttamaan voima ja rohkeus omasta elämästään, niin että he pystyvät voittamaan vaikeutensa. Vaikka esimerkiksi vaikean tilanteen ratkaiseminen jonkun toisen puolesta saattaa vaikuttaa myötätuntoiselta teolta, se tekee viime kädessä hänestä heikomman ja vähentää hänen itseluottamustaan. Niinpä teko ei edesautakaan henkilön onnellisuutta. Myötätunnon todellinen olemus on voimaannuttaminen.

Muiden kannustava rohkaiseminen juuri heidän elämäntilanteessaan tuottaa viisautta. Myötätunto ja viisaus ovatkin läheistä sukua toisilleen. Lisäksi jopa pienetkin ystävällisyydenosoitukset vaativat jossain määrin rohkeutta.

Nichiren vakiinnutti nam-myoho-renge-kyon lausumisen harjoituksen käytännön välineeksi ihmisille, jotta he voisivat tuoda esiin inhimillisyytensä voiman ja valtavan potentiaalin sekä elää luottavaisina ja iloa tuntien. Tästä syystä Nichiren-buddhalaisuuden harjoittajille tämän harjoituksen jakaminen muiden kanssa on kaikkein suurin mahdollinen myötätunnon ele.

Yhteiskunta voi muuttua ainoastaan, kun ihmisten sydämet muuttuvat. Myötätuntoon perustuva elämä tarkoittaa vankkumatonta uskoa muiden ja omaan piilevään potentiaaliin. On helppoa luopua toivosta itsensä tai muiden suhteen epäonnistuessamme tai käyttäytyessämme typerästi. Sekasortoiselle nykymaailmallemme on tyypillistä, että usko ihmisyyteen katoaa. Nichiren-buddhalaisuuden keskiössä on horjumaton usko omaan ja muiden sisäsyntyiseen hyvyyteen ja potentiaaliin sekä halu tuoda ne esiin. Tästä kumpuaa myös se vahva optimismi, jolle kaikki ihmiset voivat perustaa toimintansa muuttaa maailmamme positiiviseen suuntaan.

 

Alkuperäisteksti:
www.sgi.org -  Compassion: Solidarity of the Hearth
July 2010 SGI Quartely - Compassion, Solidarity of the Hearth

 

(c) Soka Gakkai International Suomi

Rauhantyö


SGI:n puheenjohtaja Daisaku Ikeda julkaisee joka vuosi rauhanehdotuksen, jossa tutkitaan buddhalaisen filosofian ydinajatusten ja niiden erilaisten haasteiden välistä suhdetta, joita globaali yhteiskunta kohtaa pyrkiessään turvaamaan rauhan ja ihmisten turvallisuuden. 

Lue lisää

 

SGI Quarterly


SGIQ July 2016SGI Quartelry lehti painottaa rauhaan, kasvatukseen ja kulttuuriin perustuvia aloitteita ja näkökulmia. Pyrkimyksenä on tuoda keskusteltavista asioista esiin laaja kansainvälinen näkemys.

Linkki lehteen