Monimuotoisuuden arvostaminen

"Buddhan opetus alkaa ihmiskunnan monimuotoisuuden tunnustamisella. Lootus-sutran humanismi perustuu yksilön arvostamisen periaatteeseen. Nichirenin buddhalaisuudessa valaistuminen ei tarkoita, että muuttaisimme itsemme sellaiseksi, mitä emme jo olisi. Paremminkin siinä on kysymys kaikkien positiivisten ominaisuuksiemme esiin tuomisesta."

MonimuotoisuusKuinka meidän tulisi elää monimuotoisessa maailmassa, on nykyisin vielä kiireellisempi kysymys kuin koskaan aikaisemmin. Ihmiskunnan hengissä säilymisen kannalta on välttämätöntä, että löydämme tavan sopeutua omista maailmankatsomuksistamme ja arvojärjestelmistämme poikkeaviin näkemyksiin. Ratkaisua ei voida löytää, jos vetäydymme eristäytyneisiin ja erillisiin elinpiirehin tai taloudellisten ja teknologisten voimien määräämiin yhdenmukaisiin arvoihin. Lisääntyvä yhteys ja vuorovaikutus maailman monimuotoisten kulttuuristen perinteiden kesken näyttää välttämättömältä. 

Kuinka voimme oppia, ettemme pidä erilaisuutta uhkana. Kuinka voimme oppia kommunikoimaan onnistuneesti ihmisten kanssa, joilla on erilainen käsitys maailmasta kuin itsellämme? Monimuotoisuus voi joko sytyttää ristiriitoja ja väkivaltaa tai molemminpuolista luovuutta ja edistystä. Kuinka voimme varmistaa, että jälkimmäinen toteutuu?

Tässsä yhteydessä Daisaku Ikeda on kirjoittanut: “Buddhan opetus alkaa ihmiskunnan monimuotoisuuden tunnustamisella [– –] Lootus sutran humanismi perustuu yksilön arvostamisen periaatteeseen.“

Buddhalaisuuden mukaan jokainen ihminen on perimmäisen totuuden ainutlaatuinen ilmentymä. Koska jokainen meistä ilmentää tätä totuutta oman erityisen ja yksilöllisen luonteemme muodossa, jokainen on elävän universumin kallisarvoinen ja korvaamaton osa.

Nichiren käyttää kirjoituksissaan erilaisten kukkivien puiden vertauskuvaa (kirsikka-, luumupuu, jne.) selventääkseen tätä periaatetta. Jokainen näistä puista kukkii omalla, ainutlaatuisella tavallaan, oman erityisluonteensa mukaisesti. Yhdessä ne luovat suurenmoisen, vuodenaikojen vaihtelun mukaan sykkivän kauniin ja elinvoimaieen maiseman. Nichiren kuvaa tätä termillä jokainen “ilmentää todellista luonnettaan” (Jpn jitai kensho).

Nichirenin buddhalaisuudessa valaistuminen ei tarkoita, että muuttaisimme itsemme sellaiseksi, mitä emme jo olisi. Paremminkin siinä on kysymys kaikkien positiivisten ominaisuuksiemme esiin tuomisesta. Tarkemmin sanottuna, se on viisauden ja elinvoimaisuuden kehittämistä, jotta persoonallisuutemme ainutlaatuiset ominaispiirteet voisivat luoda arvoa ja onnellisuutta itsellemme ja muille. Esimerkiksi kärsimättömyys voi joko aiheuttaa ärtymystä ja erimielisyyttä tai se voi olla tuloksekkaan toiminnan liikkeelle paneva voima.

Ydinasia tässä yhteydessä on usko siihen, että jokainen ihminen on maailmankaikkeuden elinvoiman ainutlaatuinen ilmentymä. Sellaisenaan jokaisen henkilön nähdään omistavan äärettömän potentiaalin ja synnynnäisen loukkaamattoman arvon ja arvokkuuden. Suhteessa meidän kaikkien jakamaan, kallisarvoiseen universumin elämään, sukupuolella, kansallisuudella, kulttuurisella tai uskonnollisella taustalla on hyvin pieni merkitys. Kun tällainen näkemys alkaa juurtua ja laajentua, voimme oppia ylittämään liiallisen huomion kiinnittymisen eroihin ja siitä aiheutuviin vastenmielisyyden ja pelon tunteisiin.

Vastaavalla tavalla, kuin jokaisella ihmisellä on ainutlaatuinen luonne, jokaisen kulttuurin voidaan ymmärtää ilmentävän kosmista luovuutta ja viisautta. Buddhalaisuus ei hyväksy yksilöiden asettamista minkäänlaiseen arvojärjestykseen, vaan siinä kunnioitetaan kaikkia kulttuureja ja perinteitä.

Paikallisiin tapoihin sopeutumisen periaate (Jpn zuiho bini) kuvaa tätä hyvin. Buddhalaisuuden harjoittajia rohkaistaan joustavaan ja avoimeen asenteeseen siinä kulttuurisessä ympäristössä, jossa he kulloinkin elävät. Samalla kun he ylläpitävät buddhalaisia periaatteita elämän pyhyydestä ja arvokkuudesta, he noudattavat ympäröivän kulttuurin tapoja ja käytäntöjä, paitsi jos ne ovat suoranaisessa ristiriidassa elämän kunnioittamisen ydinperiaatteen kanssa.

Vastaavasti SGI-järjestöt ympäri maailman pyrkivät sellaisten toimintamuotojen kehittämiseen, jotka soveltuvat parhaiten kyseiseen kulttuuriympäristöön, ja jotka myötävaikuttavat parhaalla mahdollisella tavalla koko yhteiskunnan hyvinvointiin.

Buddhalaisuuden alkuperäinen tarkoitus on herättää ihmiset oman elämänsä äärettömän suureen arvoon ja laajemmin kaiken elämän arvokkuuteen. Viime kädessä kykymme suhtautua luovasti monimuotoisuuteen riippuu kyvystämme tajuta elämän itseisarvo ja jokaisen yksilöllisen elämänilmentymän kallisarvoisuus.


Alkuperäisteksti:

www.sgi.org - Treasuring Diversity 
April 2002 SGI Quarterly

 

(c) Soka Gakkai International Suomi