Opillisen perustan Nichiren Daishoninin buddhalaisuudelle loi Intiassa noin 2500 vuotta sitten elänyt Shakyamuni, joka tunnetaan myös nimellä Siddhartha Gautama. Hän opetti 50 vuoden ajan paikallisväestöä ja oppilaitaan, jotka sittemmin kirjoittivat hänen opetuksensa muistiin. Näitä kirjoituksia kutsutaan sutriksi.

Hänen ensimmäiset opetuksensa perustuivat lukuisiin elämän eri osa-alueita koskeviin sääntöihin ja ne oli suunnattu etenkin munkeille ja nunnille, sillä sellainen harjoitus tavallisen elämän puitteissa oli ja on mahdotonta. Tämä suuntaus levisi myöhemmin etenkin Kaakkois-Aasiaan ja sitä kutsutaan nykyään hinajanaksi tai theravadaksi.

Shakyamunin myöhempiin opetuksiin perustuvaa suuntausta puolestaan kutsutaan mahajanaksi. Näihin myöhäisempiin opetuksiin kuuluu myös Lootus-sutra, jota Shakyamuni opetti elämänsä kahdeksan viimeisen vuoden ajan.

Lootus-sutran perusajatus oli aiempiin sutriin verrattuna hyvin erilainen, sen mukaan nimittäin jokaisen ihmisen on mahdollista valaistua tässä elämässä. Tähän sutraan perustuu myös kiinalaisen munkin ja oppineen T’ien T’ain 500-luvulla kehittämä buddhalaisuuden teoria, sekä Nichiren Daishoninin oppi ja harjoitus.